Miksi liikuntaonkologia on minulle sydämen asia?

Toisena työpäivänä täysipäiväistä yrittäjyyttä tuntuu oikealta pysähtyä sanoittamaan ja jakamaan, miksi teen tätä työtä.

Minulta kysytään ajoittain, miksi olen niin intohimoinen liikuntapalveluiden kehittämisestä syövästä kuntoutuville. Vastauksessani kietoutuvat yhteen ammatillinen taustani, henkilökohtainen elämänhistoriani sekä vuosien aikana syntynyt kokemus siitä, mitä liikunta voi parhaimmillaan merkitä ihmiselle, jonka toimintakyky on horjunut.

Tutkimustiedon ja käytännön välinen kuilu

Perustin CanLabin, sillä olin aidosti järkyttynyt huomatessani, kuinka suuri kuilu kansainvälisen tutkimustiedon ja suomalaisen terveydenhuollon käytäntöjen välillä yhä on. Kansainvälisesti liikunnan merkityksestä syöpäpotilaiden hoidossa ja kuntoutumisessa on kertynyt runsaasti tutkimusnäyttöä, mutta suomen kielellä tätä tietoa oli syksyllä 2024 vain niukasti saatavilla. Se ei näkynyt keskeisten terveysorganisaatioiden viestinnässä, eikä siitä juurikaan puhuttu julkisesti.

Kokemus sairauksista kuntoutuvien parista

Viimeiset seitsemän vuotta olen työskennellyt sairaudesta kuntoutuvien asiakkaiden parissa valmentajana. Olen seurannut läheltä, kuinka vakavat sairaudet, pitkittyneet kiputilat ja toimintakyvyn heikkeneminen ovat kaventaneet ihmisten arkea – ja toisaalta, kuinka oikein kohdennettu, rauhallisesti etenevä liikunta on voinut lievittää oireita, palauttaa luottamusta omaan kehoon ja parantaa elämänlaatua. Juuri näissä hetkissä ja asiakassuhteissa olen kokenut työni suurimman merkityksellisyyden.

Kahden maailman yhdistäminen: terveydenhuolto ja liikunta

Liikuntaonkologian asiantuntijan roolissa saan yhdistää kaksi minulle kaikkein tärkeintä osaamisaluetta: terveydenhuollon ja liikunnan. Molemmat ovat olleet osa elämääni varhaisesta iästä lähtien. Jo kuusivuotiaana sanoin haluavani lääkäriksi. Tämä unelma kantoi lukiossa pitkän matematiikan opintoihin saakka, mutta käytännössä vietin enemmän aikaa voimistelusalilla kuin matematiikan kirjojen äärellä. Lopulta valitsin terveydenhoitajan tutkinnon – polun, joka tuntui realistisemmalta, mutta vei silti lähelle alkuperäistä tavoitettani.

Opintojeni aikana ihmettelin toistuvasti, miksi elintapojen edistäminen näkyy terveydenhuoltojärjestelmässä niin vähän, vaikka niiden vaikutus sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutumiseen on kiistaton. Tämä ristiriita jäi vaivaamaan minua ja ohjasi myöhemmin jatko-opintoihin sekä erikoistumiseen liikuntaonkologian pariin.

Omat kokemukseni kuntoutumisesta

Elämäni varrella olen itsekin kohdannut erilaisia terveyshaasteita, kuten atopia, vaikeita lihas- ja nivelkipuja sekä long covidin myötä kehittyneen ylikuormitustilan. Viimeisimmän seurauksena olin niin heikossa kunnossa, että liikunta oli minulle lähes vuoden ajan hyvin haastavaa. Vaikka en ole koskaan ollut vakavasti sairas, olen omakohtaisesti kokenut, kuinka paljon kuntoutuminen erilaisista oireista vaatii sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nämä kokemukset ovat opettaneet minulle nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja varovaisuutta liikunnan ohjaamiseen.

Elämäntehtävä ja tulevaisuuden suunta

Juuri näistä syistä olen valinnut elämäntehtäväkseni edistää liikuntalääketieteen ja liikuntaonkologian asemaa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Tavoitteeni on olla mukana rakentamassa kehitystä, jossa elintavat – erityisesti liikunta – nähdään olennaisena osana sairauksien hoitoa ja kuntoutumista, ei vain lisänä niiden rinnalla. Haluan edistää mallia, jossa potilaat saavat yksilöllistä, turvallista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa tukea silloin, kun keho ja mieli sitä eniten tarvitsevat.

Tämä työ ei ole minulle vain ammatti. Se on pitkäjänteinen sitoumus ja kutsumus, jonka eteen teen työtä joka päivä.